Kertomuksia toiminnasta

Tällä sivulla kerromme tapahtumista ja muistelemme sukuseuramme toimintaa
nyt jo yli 20 toimintavuoden ajalta.
(Kertomuksia on runsaasti ja lisää tulee. Järjestys on uusimmasta vanhimpaan, kannattaa selailla, myös vanhoihin tulee päivityksiä)


Sukuneuvosto kokoontui Viitasaarella

Sukuneuvosto kokoontui vuoden 2017 ensimmäiseen kokoukseensa Palosen vieraina Viitasaarella.

Edellisen vuoden tilien ja toiminnan tarkastelun jälkeen suunnittelimme tulevan kesän sukukokousta ja sukutapaamista. Himoksella nähdään.

Huhtikuussa ilmestyy jälleen Minkkiset-lehti.


Kansallisarkistossa

Minkkisten Sukuseuran vierailu Kansallisarkistoon keskiviikkona, 14. syyskuuta 2016

Ajatus vierailusta virisi alkuvuonna 2016 ja kesäkuun lopulla lähti ensimmäinen alustava kutsu. Vierailu onnistui hyvin. Osallistujamäärä eli aivan loppuun saakka ja lopulta paikalla oli 10 sukuseuralaista, mukaan lukien allekirjoittanut.

Alkuhämminkiä

Kutsun lähettäjänä huomasin vasta hivenen ennen tilaisuuden alkua noin 16.45, että olin tehnyt klassisen kömmähdyksen eli unohdin mainita kutsussa, että vanhaa ns. pääjohtajan sisäänkäyntiä ei enää käytetä kuin aivan poikkeustapauksissa, ja että kulku Kansallisarkistoon tapahtuu nykyään uuden puolen sisäänkäynnin kautta.

Olihan sinne vanhalle sisäänkäynnille vierailulle tulijoita oli kertynyt, mutta onneksi asiat järjestyivät ja pääsimme aloittamaan vain noin 10 minuuttia myöhässä. Itse tosin kävin vielä pari kertaa katsomassa, vieläkö tulijoita löytyy ja yhden hivenen myöhässä saapuneen pääsin kättelemään jo sisäänkäyntiportaikon alaosassa.

Tosin myös ajoissa tulijoita oli. Isäni Paavo Minkkisen serkku Juhani Sipiläinen tuli jo kello 16.35. Itse olin silloin vielä työpisteelläni arkiston vanhan puolen neljännen kerroksen niin sanotussa Tanssisalissa, kokoamassa esittelyssä tarvitsemiani tietoja ja lopettelemassa muita töitä. Sisäänkäynnin Info-pisteen Ninalta tuli sähköpostiviesti, että Juhani oli saapunut. Kävin nopeasti ottamassa Juhanin vastaan ja kipitin vielä yläkertaan sulkemaan tietokoneeni.

Luento

Alkuluennosta vastasi Kansallisarkiston ryhmäesittelytiimin kokenut esittelijä Tomi Ahoranta. Esittelyssä kävi ilmi Kansallisarkiston historia ja organisaatio, mitä kaikkea arkistosta löytyy ja mitä löytyy ennemminkin muista arkistoista sekä suosituimmat arkistolähteet.

Ihmisiä yleisesti ja myös sukututkijoita kiinnostaa yhä edelleen eniten vuoden 1918 sisällissotaan ja vuosien 1939–1945 sotiin (etenkin kantakortit) liittyvät asiat sekä Suojelupoliisia edeltävien Etsivän Keskuspoliisin ja Valtiollisen poliisin (myös ns. punaisen Valpon) arkistot. Noin 200 000 suomalaisesta on tietoja näissä EK-Valpon arkistoissa. Suosittuja ovat myös kirkonkirjat, henkikirjat, maakirjat, voudin- ja läänintilit, Patentti- ja rekisterihallituksen arkistot ja erilaiset karttatiedostot. Listaa voisi jatkaa pitkään, koska arkistoaineistoa on hyvin monenlaista.

Sopivan asiallinen Tomi osasi myös hauskuuttaa kertomalla eräistä arkistolähteistä löytyvistä ja vähintäänkin hymähtelyä aiheuttavista asioista. Kävi myös ilmi, että siinä missä itse Kansallisarkisto täyttää tänä vuonna 200 vuotta, arkiston vanhin asiakirja täyttää 700 vuotta 1.10.2016. Kyseessä on niin sanottu Karjalan naisrauhan asiakirja, jolla Ruotsin kuningas lupasi turvata Viipurin linnan ympäristön naisten fyysisen ja myös omaisuuden koskemattomuuden, jo ennen vuoden 1323 Pähkinäsaaren rauhansopimusta Ruotsin ja Novgorodin välillä.

Yleisö kyseli aktiivisesti. Kaivattiin myös tietoja siitä, mihin vanhoja kirjoja, jopa 1700-luvun alkuperäisteoksia voisi tarjota sekä sukututkimusaineistoihin liittyviä vinkkejä.

Yleisö piti luentoa hyvänä ja informatiivisena. Samalla nautittiin kaffia ja pullaa, jotka toimitti talon myös talon ulkopuolisten suosima lounasravintola Cafe Hausen. Kyseinen kaffila on saanut nimensä Kansallisarkiston aikaansaavan pääjohtajan eli valtionarkistonhoitajan (virassa vuosina 1883–1916) Reinhold Hausenin mukaan.

Sain tämän sukututkijoille kohdistetun luennon myös Power Point -esityksenä ja postitin sen 15.9.2016 Sukuseuran Facebook-sivuille, jotta osallistuneet voivat tukea muistiaan ja myös he, jotka eivät olleet paikalla, voisivat etäperehtyä Kansallisarkistoon ja sen aineistoihin. Luento löytyy myös täältä Sukuseuran www-sivuilta.

Jalkaudumme arkistokentälle

Luennon jälkeen tutustuimme talon komeisiin ja samalla käytännöllisiin tiloihin sekä moniin aineistoihin, jotka liittyvät sukututkimukseen. Aloitimme tutustumalla vanhaan pääjohtajan sisäänkäyntiin, josta ei siis päässyt toiselta puolelta sisään. Nykyään sitä kutsutaan myös presidentin sisäänkäynniksi, eli se on auki hyvin harvoin.

Talon suunnitteli Gustaf Nyström, joka oli monen aikalaisensa tavoin hakenut oppia Saksasta. Talo valmistui vuonna 1890 ja se oli ensimmäinen rakennus Pohjoismaissa, joka oli suunniteltu nimenomaan arkistokäyttöön. Nyström toi mukanaan myös rautarakennerakentamisen (jota näkyy muun muassa monissa Manner-Euroopan rautatieasemissa) ja sovelsi sitä Kansallisarkiston vanhan tutkijasalin sisärakenteissa.

Sisäänkäynnin ja vanhan tutkijasalin sisädekoraatiot teki Salomo Wuorio (silloin vielä palkollinen), joka sittemmin perusti oman yrityksen, vaurastui ja ryhtyi mesenaatiksi. Nyström suunnitteli myös säätytalon, jonka julkisivussa on samaa dekoraatiota. Esimerkkinä olivat Wienin Ringstrasse ja sen rakennukset.

Kävimme tutustumassa pohjakerroksen näyttelytilaan, joka oli nyt tyhjä, mutta jossa pidetään Kansallisarkiston näyttelyt. Se on tiilirakenteinen kryptamainen tila jossa avataan joulukuussa 2016 Suomi 100-näyttelykierroksen kolmas näyttely, jonka teemana on Suomi ja sen itsenäisyys Pohjoismaiden näkökulmasta. Jos olette silloin liikkeellä näillä kulmilla, suosittelen näyttelyyn tutustumista.

Viitasaaren kartta ja pääjohtajan jääkaappi

Seuraavaksi nousimme nykysisäänkäyntitasolle ja kuljimme pääjohtajan huoneen ohi yhteen makasiiniin eli tilaan, jossa arkistoaineistoja säilytetään. Siellä säilytetään muun muassa Suomen senaatin aineistoja ja Sairaanhoitajaopiston opiskelijoiden todistuksia. Makasiinin karttaosasta löysimme mielenkiintoisen kartan (Viitasaaren kirkonseudun rakennussuunnitelman vuodelta 1954), joka herätti vilkasta keskustelua, muun muassa siitä, missä kohtaa Viitasaaren ABC nyt sijaitsisi.

Kun jatkoimme matkaamme, havaitsimme ison jääkaapin, jonka ovessa oli lappu, jossa luki Pääjohtajan jääkaappi. Kuljen kyseisen kaapin ohi päivittäin mennessäni hissille, jolla pääsee neljännen kerroksen työpisteelleni. Kerran satuin jääkaapin luokse samaan aikaan kun eräs toinen työntekijä, jolla oli avain siihen. Hän kertoi vievänsä lounaansa sinne, koska taukohuoneen jääkaapissa ei ollut enää tilaa. Hän myös kysyi, arvaatko mitä siellä on? Arvasin oikein ja hyviä viinejähän siellä oli, ettei tarvitse kipaista lähi-Alkossa silloin kun arvovieraita tulee kylään.

Tutkijasali ja arkiston sydän: osaava henkilökunta ja katalogit

Sitten tutustuimme uuteen ja vanhaan tutkijasaliin sekä koko arkistolaitoksen hermopisteeseen: tutkijasalin henkilökuntaan ja arkistoluetteloihin. Arkistoaineistoa on Suomenkin kaltaisessa pienessä maassa paljon; jo karttoja on noin kaksi miljoonaa kappaletta ja niistä vasta 150 000 on digitoitu verkosta saatavaksi. On selvää, että ilman kunnollisia arkistoluetteloita aineiston etsiminen ei hevin onnistu. Lisäksi muuta aineistoa on miljoonia ja taas miljoonia arkistoyksiköitä. Oikean aineiston löytämiseen tarvitaan joko netissä olevaa tai vanhaa kunnon paperiluetteloa sekä vuosikymmenten kokemuksen omaavaa ja aineiston tuntevaa henkilökuntaa.

Tutustuimme keskeisiin arkistoluetteloihin ja kirjaston vanhoihin kortistoihin (Erkki-tietokanta hoitaa ainakin uudemman kirjallisuuden löytämisen nykyään). Vuodelta 1918 olevien Valtiorikosoikeuksien ja vetoomustuomioistuinten eli Valtiorikosylioikeuksien arkistoluettelosta löysimme noin 10 Minkkistä, jotka olivat olleet sisällissodassa häviävällä puolella. Tosin monien muiden sukunimien, niin suomen- kuin ruotsinkielistenkin, osalta lista on huomattavasti pidempi. Silti, vaikka moni oli sodassa ja sen jälkiselvityksessä mukana, iso osa maasta oli pääosin sotatoimialueen ulkopuolella.

Seuraavassa hyllyrivissä ovat muun muassa jo mainitun EK-Valpon arkistojen hakemistot. Niistä minäkin löysin aikoinaan isäni isän Einar Taavetti Minkkisen nimen ja niiden avulla hänen kuulustelupöytäkirjansa, sotien jälkeisen sisäministeriön tutkintaelimen (SMTE) arkistosta. Hän oli talousupseeri, jota syytettiin asekätkentäjutun yhteydessä polttoaineen kätkemisestä. Myös monia muita kivoja sukujuttuja on löytynyt. Suosittelen lämpimästi arkiston kätköissä olevaan sukuhistoriaan sukeltamista.

Kävimme hakemistohyllyjen luona myös pitkän keskustelun suomalaisista, jotka olivat joutuneet itärajan takaiseen Itä- tai Neuvosto-Karjalaan, joko suoraan tai Amerikan kautta, ja muista arkistoluetteloihin ja -lähteisiin liittyvistä kysymyksistä.

Saimme myös selvitimme, että uudessa tutkijasalissa on erilaisia painettuja arkistoaineistoja, hakuteoksia sekä etenkin Suomen, Pohjoismaiden ja pohjoisen pallonpuoliskon historiaan liittyviä kirjoja sekä karttoja. Eri aikakausien sotiin liittyvillä kirjoilla on omat hyllynsä. Viereisessä avokirjastossa ovat uutuudet ja erilaiset yliopistojen, seurojen jne. sarjajulkaisut, olivatpa ne kirjoja tai sitten aikakauskirjoja.

Vanha tutkijasali, kartat ja mikrofilmit

Kävimme myös vanhassa tutkijasalissa, jossa ihailimme Salomo Wuorion sisädekoraatiota ja Gustaf Nyströmin rautarakennelmia. Siellä on myös vanhoja maa- ja henkikirjoja sekä kattava kokoelma erilaisia biografia- yms. teoksia. Vanhassa tutkijasalissa on todennäköisesti melkein kaikki Suomessa julkaistut kylä-, pitäjä-, kaupunki-, maakunta-, ja heimohistoriat. Helmenä ovat ns. Valtakunnan registratuurat, 1500-luvulta lähtien olevat koosteet Suomea koskevista kuninkaallisista käsky-, läänitys- jne. kirjeistä. Sitä vanhemmat löytyvät helpoimmin Digitaaliarkistosta ja Diplomatarium Fennica- tietokannoista ja etenkin Reinhold Hausenin laatimista hakemistoista, joihin kuuluvat:

· Registrum Ecclesiæ eller Åbo domkyrkas svartbok med tillägg ur Skoklosters codex Aboensis. I tryck utgifven af Finlands statsarkiv genom Reinh. Hausen. 1890, josta löytyy myös näköispainos:

· Registrum Ecclesiae Aboensis, eller, Åbo domkyrkas Svartbok. Archivum Finlandiae publicum, Riksarkivet. Toim. Elisa Pispala, Helsinki, Art House, 1996. (Tunnetaan nimellä Turun Tuomiokirkon Mustakirja.)

· Finlands medeltidsurkunder 1–8. Finlands statsarkiv, 1910–1935.

Kansallisarkiston sulkeutumisaika alkoi jo lähestyä. Ehdimme silti vielä tutustua karttahakemistoihin, jotka ovat tarpeellisia, koska karttoja on tuo mainittu kaksi miljoonaa. Kun siitä lähtevää vanhan tutkijasalin pitkää sivua seuraavaa pitkää käytävää kulkee eteenpäin niin löytää vasemmalta sivustalta yleisötietokoneet sekä Suomen säädöskokoelmat 1800–1900-luvuilta, och samma på svenska.

Kielipolitiikasta sen verran, että keski-ajan aineistot ovat pääosin latinaksi, 1500-luvulta eteenpäin ruotsiksi, 1800-luvulla ruotsiksi, suomeksi ja (vähemmän) venäjäksi, ja 1900-luvulla suomeksi, ruotsiksi ja (määrällisesti vähän venäjäksi). Muita kieliä esiintyy satunnaisesti.

Lopuksi kävimme mikrofilmisaleissa, jossa on vielä paljon eri aikakausilta peräisin olevia mikrofilminlukulaitteita. Matkalla juttelimme paljon sotajutuista ja muusta. Vinkkinä kaikille, että jos haluatte isän, vaarin tms. kantakortin, ottakaa yhteyttä ja katsokaa ensiksi sivu: http://www.arkisto.fi/fi/palvelut/selvitykset

Mikrofilmattuna löytyy valtava määräkotimaista ja ulkomaista aineistoa, jota nykyään digitalisoidaan siinä määrin kuin ehditään, kiireysjärjestyksessä (pois lukien rahakkaat ulkopuoliset työt). Digitalisointi on muuten suuri urakka. Kansallisarkiston aineistoista on tällä hetkellä digitalisoitu vasta 1,6 prosenttia, vaikka digitalisoimistahti on nyt noussut yhteen miljoonan asiakirjaan kuukaudessa.

Suunnitelman mukaan vielä piti ehtiä tutustumaan varastokirjastoon ja mennä syvälle: Eli arkistoihin, jotka sijaitsevat syvällä peruskalliossa ja jotka kytkeytyvät maanalaisen Helsingin tunneliverkkoon, jonka todellista laajuutta harva ymmärtää tai voi edes ymmärtää. Kun ei ehdi niin ei ehdi, mutta se korvautui sillä, että ehdimme keskustella monesta kävijöitä kiinnostavasta asiasta.

Lopuksi

Kahvit juotiin jo alussa ja pääosa lähtikin suoraan kotimatkalle. Raumalaisten kanssa käytiin vielä oluella ja valkoviinillä. Alkuun turistiin vierailuasioista, sitten siirryimme yleisempiin taide- ja tiedemaailmaa sekä maata ja maailmaa koskeviin kysymyksiin.

Eipä muuta tältä erää. Muuttuvassa maailmassa on huomannut viime vuosina, että lähisuvun (johon tulee pidettyä luvattoman vähän yhteyttä, ehkä naamakirja muuttaa tilanteen) lisäksi, on ollut antoisaa tutustua omaan klaaniin myös laajemmin.

Mukavaa alkusyksyä kaikille sukuseuralaisille!

Petri


Minkkisten sukuvaellus Viitasaarella

Sateisena alkaneen kesän 2016 heinäkuun toisena sunnuntaina kokoonnuimme Viitasaaren kirkkopihalla melkein 30 sukulaisen kanssa täydeltä terältä paistaneen auringon ja lähes helteisen ilman meitä suosiessa.

Retki-isäntä Jari toivotti meidät tervetulleeksi, esittäydyimme ja teimme kierroksen hautausmaalla. Kirkkomaalla on iso hautakivi, jossa lukee Koski. Viime kesänä kävimme Konginkankaalla haudalla, jossa luki Sosko. Näin se on ennen toiminut, talon nimi oli se tärkein tunnistava merkki. Kauppias Kalle Minkkinen, Kosken Kalle, nimi on kivessä ensimmäisenä. Kalle on syntynyt Soskossa 3.12.1861 ja kuoli 25.5.1935. Hautausmaalta lähdimme autojonossa Kallen jalanjälkiä etsimään.

Kalle oli lähtenyt Soskonniemeltä reppu selässä, kaverinaan köyden päässä kulkeva pässi. Matka oli suuntautunut nykyisen Viitasaaren itäosiin, Savon rajamaille Suovanlahdelle. Meitä autolla retkeileviä asia kummastutti, pitkä on ollut Kallella matka marssia. Yksi mahdollinen selitys asialle todettiin, Keitele vehmas. Soskosta vettä pitkin matkaa suovanlahden rannoille on vain noin 40 km. Miksi Soskon veljeksistä vanhin oli reissuun lähtenyt, sitäkin kummasteltiin. Kallella oli kuitenkin ollut selkeä tavoite. Hän oli kiertänyt talot ja tilat, ihastunut ja rakastunut Kosken talon tyttäreen, 17-vuotiaaseen Miina Närheen. Siitä se Kallen ura sitten aukesi, naimisiin ja lapsen tekoon, Kosken talon isännäksi

Seisoimme Kosken tilan pihalla ja katselimme. Vanha talo oli vielä pystyssä. Jari kertoi juttuja lähes pohjattomasta tarinavarastostaan. Taustalla välkehti Suotajärvi. Siellä on ollut myllyt, meijerit, sahat. Ison 1800-luvun lopun maatilan touhua.

Toisena kohteenamme oli metsän kätköissä oleva Tauno Kinnusen rakentama itsenäisyyden puisto. "Tämä kivi on viestini, pala perittyä isänmaata. Sen syrjä kertokoon sen veren, kyynelten, myöskin taidon ja rohkeuden määrän jälkipolville, ettei turha ollut taistelunne puolesta siniristin". Erittäin suuri keskeltä kahteen osaan haljennut kivi, johon on kiinnitetty muistolaattoja itsenäisyytemme ajoilta, esimerkiksi kenraalikivi 2010, Jääkäripataljoona 27:n muistolaatta, Lottien muistomerkki ja meidän Minkkisten sukutuntoa kohottanut sotiin osallistuneen Kosken tilan Aki-hevosen muistolaatta. Omistajakiven edessä seisten Tauno kertoi meille puiston rakentamisen historiasta ja myös suomalaisten kenraalien vierailuista puistossa. Vierailun päätteeksi kuuntelimme Taunon lapsenlapsen esittämää huilumusiikkia.

Siirryimme Peltoniemeen. Siellä meidät otti vastaan auringossa liehuva Suomen lippu ja meidät vieraakseen ottanut iloisesti hymyilevä Tertta. Aika lailla hämmentynyt, mutta ylpeä ja arvokas olo tuli tästä, näin meidät Minkkiset otettiin vastaan Peltoniemessä. Tertta kertoi meille talon historiasta ja nykytilasta. Pääsimme ihastelemaan vanhaan asuunsa jätettyä taloa, erilaista on ollut elämä menneillä vuosikymmenillä. Tertta oli tuonut nähtäväksemme lehtileikkeitä Peltoniemessä asuneen Elvin urheilu-uralta. Hänen 800 metrin ennätyksensä on 2.17,9, seura Viitasaaren Viesti. Olisikohan Minkkisten ennätys kautta aikojen.

Peltoniemestä siirryimme naapuritaloon Mäntylään. Jarin haitarinsoiton ohella kuulimme elämästä ennen ja nyt ensi vuonna 100-vuotta täyttävässä Mäntylän talossa. Tuvassa istuimme koko joukko, juttua tuli monenmoista, myös ihmettelyä siitä, että tämmöistäkö täällä Kosken Kallen jalanjäljillä on. Monelle sukulaiselle ensimmäinen kerta näillä seuduilla, vaikka juttua Viitasaaren sukulaisista on kuultukin.

Ohjelman mukaan vaelluksemme piti päättyä Mäntylään, mutta eihän se onnistunut. Don Reno eli Kinnusen Reino halusi meidät ehdottomasti tutustumaan riihipubiinsa. Sinne sitten ajeltiin Reinon pubille. Ihmettelyä siellä riittikin, tuskinpa olisi tarjoilukaan kesken loppunut.

Tämmöinen oli sukuvaelluksemme Viitasaarella. Oli mukava retki. Suuret kiitokset järjestelyistä ja herkullisista tarjoiluista Tertalle, Eilalle ja apulaisille, Taunolle ja perheelle, Reinolle ja perheelle sekä tietysti Jarille ja kaikille meille vaellukselle osallistuneille.

Napauta hiirellä tästä, niin näet kuvia retkeltä.


(Jouni M 07112016)


Minkkiset-lehti

Minkkisten sukuseuran jäsen- ja uutislehti 2016.
(lehti avautuu klikkaamalla hiirellä otsikkoa)


Sukuneuvoston kokous tammikuussa 2016

Sukuneuvosto aloitti uuden toimintavuoden kokoontumalla tammikuun lopussa Kannonkoskella.

Keskustelua herätti jäsenmaksunsa maksaneiden jäsenten vähyys. Sukuseuran parikymmenvuotisen historian aikana jäsenmaksun on maksanut noin 30% jäseneksi liittyneistä ruokakunnista. 10 euron jäsenmaksusta on lähetetty lasku muutaman vuoden välein.

Kuluvana vuonna järjestetään kesätapaaminen Viitasaarella, DNA-tutkimusten tuloksia käsitellään kevään aikana Jyväskylässä, Eilan näyttelyyn Jyväskylässä tehdään yhteinen retki maaliskuussa. Ajatuksena puhuttiin myös pikkujoulujen järjestämisestä.


 
 


 Sukuseura järjesti tilaisuuden dna-avusteisesta sukututkimuksesta

Jyväskylän Palokan ABC:n kokoushuoneessa lauantaina 10. lokakuuta 2015 järjestetyn tilaisuuden hahmottelu alkoi jo keväällä, jolloin puheenjohtaja Jouni Minkkinen, DNA-asiantuntija Anne-Margit Stranius ja sukuneuvoston jäsen Petri Minkkinen tapasivat Espoon Iso Omena -kauppakeskuksen kahvilassa.

Sukuneuvoston varapuheenjohtaja Jari Minkkinen on kuitenkin ollut varsinainen taustavoima ja aloitteentekijä tässä asiassa. Jari on ollut hyvin innostunut DNA-avusteisesta sukututkimuksesta ja hänestä DNA-analyysi on jo tehty. Näin ollen Jari ehdotti tapaamista Anne-Margitin kanssa.

Sukuseuran jäseniä kiinnostaa Minkkisten yhteisten juurien selvittäminen ja heidän kytkeytymisensä Soskonniemen Erkki Minkkiseen. Entä voisivatko yhteiset juuret löytyä Uuraisten Kuukkajärveltä? Tai vielä historiallisesti ja maantieteellisesti kauempaa Savosta….

Järjestäjät varasivat etukäteen pullakahvit 25 osallistujalle ja olivat positiivisesti yllättyneitä kun 35 kiinnostunutta sukuseuran jäsentä ja ei-vielä-jäsentä tuli paikalle. Onneksi ABC:n ripeä henkilökunta toi meille lisää pullaa, mehua ja kahvia.

Tilaisuuden avasi Petri, joka selvitti tilaisuuden ohjelman. Hän jatkoi kertomalla lyhyesti keskiaikaisen ”Pohjois-Hämeen” ja nykyisen Keski-Suomen asutushistoriasta sekä ensimmäisistä Minkkisistä, jotka saapuivat Uuraisten Kuukkajärvelle (Paavo 1548 ja Niilo 1559) ja Viitasaaren Konginkankaan Kalaniemeen (Erkki ja hänen vaimonsa Juudit 1648/1650).

Petri myös kertoi odottavansa mielenkiinnolla Anne-Margitin esitystä ja sitä, josko DNA-tutkimus auttaisi selvittämään oletetun sukuyhteyden Uuraisten ja Kalaniemen Minkkisten välillä.

Anne-Margit selitti perusteellisessa esitelmässään kuinka DNA-tutkimus eli geneettinen genealogia tukee perinteistä sukututkimusta ja voi auttaa selvittämään tämän sukuyhteyden lisäksi myös esimerkiksi puutteellisista rekisteri- tai muistitiedoista johtuvia ongelmia. Saatat vaikka löytää isoisän isän tai äidin, jota tai jonka nimeä et jostain syystä ole pystynyt selvittämään.

Hän kertoi myös, mitä me tiedämme tällä hetkellä ihmiskunnan sukupuusta ja keitä me suomalaiset olemme. Saimme selville myös sen, kuinka me suomalaiset kytkeydymme tähän sukupuuhun kansana, heimoina ja esimerkkeinä käytettyinä sukuina ja yksilöinä, kuten 1200-luvulta löytyvän ”Kanta-Kolehmaisen” tapauksessa.

Lisäksi Anne-Margit totesi, että Minkkiset ovat varsin eriytyneitä muista viitasaarelaissuvuista. Kävi myös ilmi, että voimme mahdollisesti saada selville myös savolaisen ”Kanta-Minkkisen”, jonka jälkeläisiä Keski-Suomen ja muualla asuvat Minkkiset ovat.

Keskeisiä DNA-työkaluja eli testejä on kolme: 1) isälinjaa eli Y-kromosomia selvittävä, 2) äitilinjasta eli MtDNA:sta löytyvästä haploryhmästä kertova ja 3) ”serkkutesti”, jolla pystytään selvittämään kokonaisperimää ja sukuyhteyksiä kaikista sukuhaaroista.

Ilahduttavan moni tilasi DNA-tutkimuksen ja pääsemme näin ollen selvittämään myös Uuraisten ja Kalaniemen Minkkisten sukuyhteyttä. Testit tehdään itse ja Anne-Margit välittää ne analysoitavaksi Yhdysvaltoihin. Tähän menee muutama kuukausi ja tulosten arviointitilaisuus järjestetään maalis-huhtikuussa 2016. Tässä välillä sukuseura järjestää vastaavan esittelytilaisuuden pääkaupunkiseudulla.

Kiitos kaikille osanottajille!

(Petri M 17102015)

Minkkisten kesävaellus Konginkankaalla heinäkuussa 2015


Suuret kiitokset emännille ja isännille, kun pääsimme tutustumaan ja näkemään sukumme kantatiloja; Maire ja Hannu Soskonniemessä, Otto ja Aki perheineen Mäkelässä, Anita ja Seppo, Tiina ja Janne Hakolassa, kiitokset muisteluista myös Uotilan sisaruksille, vaikka talo kylältä on jo hävinnytkin.

Juhannuksen jälkeisenä lauantaina vietettiin Konginkangas-päivää ja siihen päivän päätteeksi järjestettiin sukuvaelluksemme. Sukulaisia tuli paikalle lähes 40. Retki aloitettiin vanhojen perinteiden mukaisesti laskemalla kukat vanhimmalle Soskonniemen Minkkisten haudalle. Kivessä luki Robert Sosko, ei Minkkinen. Sitä ihmeteltiin, perusteena lienee se, että Soskon Roope tunnettiin yleisesti, ei Minkkisen Roope. Tällä perusteella on hautakiven tekijä ilmeisesti nimen kaivertanut. Jälkihuomiona se, että vanhempiakin sukuumme kuuluvien hautoja sieltä löytyy.

Kirkkomaalla puheltiin suvun historiasta ja pois menneistä sukulaisistamme. Todettiin myös se, että vilkkaana Konginkangas-päivänä emme sujuvasti pääse puretun Uotilan sijaintipaikalle. Talon tyttäret kertoivat talosta ja sukuhaarastaan. Uotilan talon hirsikehikon todettiin olevan tällä hetkellä vapaa-ajan käytössä saaressa Keiteleellä.

Toisena käyntikohteena oli Soskonniemi, suvun ensimmäinen tunnettu kotipaikka. "Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto. Soskonniemen tila Konginkankaan pitäjän Kalaniemen kylässä on ollut saman suvun hallussa vuodesta 1648". Näin sanottiin kunniakirjassa, jonka Minkkiset olivat saaneet tilan pitkäaikaisesta hallinnasta. Tilan 12. omistajapariskunta Hannu ja Maire esittelivät meille tilaa. Vietimme mukavan hetken sukumme alkujuurilla Keiteleen rannalla.

Mäkelässä kuulimme Oton kertomana tilan historiasta. Vanha nelostie (lähinnä hevoskärrytie) oli kulkenut talon pihan läpi. Yöpyjiä oli tuvassa riittänyt. Kiviset pellot niin kuin koko Soskonniemellä, vaikuttivat siihen, että kalastus oli maanviljelystä tärkeämpi tulonlähde. Nuotta ja muikku olivat tärkeässä osassa.

Retken viimeisenä kohteena oli Hakola. Nykyaikaisen maitotilan toiminta oli täydessä käynnissä. Oli lypsyaika ja rehuntekokin kuumimmillaan. Kuulimme Hakolan ja sukuhaaran historiasta. Loppuhuipentumana nautimme Anitan leipomat herkulliset pullat ja kahvit. Suuret kiitokset Anitalle.

Näin nähtiin entisen Konginkankaan alueella olevat sukumme kantatilat. Sateisen vuoden 2015 kesän vaihteleva päivä suosi retkeämme, aurinko paistoi ja sade yllätti vasta retkemme päättyessä. Kiitokset osallistujille.

Valokuvia vaellukselta klikkaamalla tästä

(
kuvat pääosin Marja-Leena Rautiaisen ottamia, kiitos!)


(Jouni M 01102015)

Osaatteko valssata Neiti Minkkinen,
retki Raumalle kesällä 2015

Taiteilija Eila Minkkisen näyttelyyn vei Minkkisten Sukuseuran tie viikkoa ennen Juhannusta kesäkuussa 2015.

Sovittiin, että nähdään Raumalla lauantaina päivällä, illalla tai viimeistään sunnuntaina. Niinhän me tehtiin. Aurinkoisena lauantaina Rauman vanha kaupunki esitteli parhaita puoliaan. Ihmeellistä oli nähdä millainen puutalomaailma oli vuosikymmenet kestänyt ja ihmisten tuhoamisvimmalta välttynyt. Nähtiin vanhoja rakennuksia, pikkuputiikkeja, hieno kirkkokin. Syötiin ja kaupunkiin tutustuttiin. Iltakävelyllä huomasimme Eilan taiteilijaverstaan oven, kaupunginmuseon edessä näimme näyttelyn mainoskyltin, iso oli, meidät se mykisti ja filmiä paloi.

Sunnuntaina oli sitten matkan kohokohta, vettä satoi ja rankasti, mutta se ei haitannut. Museon ovella oli meitä vastassa ja tervetulleeksi toivottamassa Eila ja miehensä Veikko. Reilun 20 sukulaisen joukkona lauloimme Eilalle onnittelu- ja kiitoslauluksi Keski-Suomen kotiseutulaulun.

Sisällä museossa Eila kertoi meille teoksistaan ja työskentelystään. Kuulimme hänen maalta lähdöstään, opiskeluista, työskentelystä kultasepänverstaassa ja elämästä vapaana taiteilijana 60-luvun lopulta lähtien. Museossa oli esillä teoksia koko hänen uraltaan. Näimme pronssista ja hopeasta valmistettuja koruja, mm hienoja eläinaiheita. Kupariveistokset, reliefit, värjätyt metalliteokset, paperi, lasi, elektroniikkaromuakin, upeita teoksia ja ihmettelyä aiheutti sekin miten monenlaisesta materiaalista taiteilija on työnsä tehnyt. Vaikuttava, hieno näyttely, antoi aikaisemmin varsin vähän Eilan teoksia nähneelle hyvän katsauksen hänen taiteilijan uraansa ja näin sukulaisena tuli erittäin ylpeä olo.

Museokäynnin jälkeen siirryimme Rauman vesitornin huipulla olevaan ravintolaan. Sateisen sumuinen sää häiritsi maisemien katselua, mutta seisovan pöydän tarjoilut maistuivat hyvin, erittäin herkullista. Ruokailun ohessa verkostoiduimme sukulaisten kesken eli varmasti jokaiselle tuli tutuksi joku uusi sukulainen.

Päivän päätteeksi Eila oli kutsunut meidät tutustumaan taiteilijan verstaaseensa. Siellä nähtiin työkalut ahjoa myöten ja monenlaista muuta materiaalia taiteen tekemisestä. Avartava kokemus oli tämäkin. Veikko pyysi meitä myös taiteilijakodin puolelle ja näytti siellä näyttelijä Kai Lehtisen Eilalle tekemän onnitteluvideon. Sydämelliset onnittelut Eilalle toivotamme vielä kerran myös sukuseuran puolesta.

Osaatteko valssata neiti Minkkinen? Mistä tulee näyttelyn nimi. Eila lupasi sen meille vierailulla paljastaa. Kultasepänverstaan omistaja tuli käymään verstaassa ja esitti tämän kysymyksen uudelle oppilaalle. Eila syötti metallipalan käsin pyöritettävän valssin läpi ja osoitti näin valssaamisen taitonsa (Tämmöinen valssauskone nähtiin myös Eilan omassa verstaassa).

Suuret kiitokset Eilalle ja Veikolle, kun saimme vieraiksenne tulla, kiitokset myös retkeilijöille, mukavaa oli. Ikimuistoinen käynti.

Valokuvia retkeltä saat klikkaamalla tästä.

(Jouni M 200915) 

Minkkiset-lehti 2015

Minkkisten sukuseura ry:n jäsen-ja uutiskirje 1 (2015)
(avautuu klikkaamalla otsikkoa)


Sukuneuvoston kokous tammikuussa 2015

Kesän 2014 sukukokouksessa valittu uusi sukuneuvosto kokoontui ensimmäiseen kokoukseensa  25.1.2015 Ranta-Aholla Kalaniemessä.

Ennen varsinaista kokousta esittäydyimme toisillemme ja huomiona tästä voi todeta, että sukuneuvostossa on hyvin edustettuna kaikki sukuhaaramme.

Käsittelimme heinäkuisen sukukokouksemme pöytäkirjan ja erityishuomion saivat seuraavat sukuneuvoston käsittelyyn siirretyt asiat. Sääntömuutosehdotus, jossa esitetään kahden tilintarkastajan toimen lakkauttamista ja siirtymistä yhden toiminnantarkastajan malliin käsitellään seuraavassa sukukokouksessa vuonna 2017. Keskustelu sukuneuvoston jäsenten määrän vähentämisestä todettiin tarpeettomaksi. Asia on huomioitu sukuseuramme nykyisissä säännöissä.

Keskustelimme sukuseuran toiminnan tavoitteista ja teimme suunnitelman kolmevuotisen sukuneuvostokautemme ajalle. Kesän 2015 tapahtumista tiedotamme kevään aikana.

Jäseniltämme, sukulaisilta otamme mielellämme vastaan ehdotuksia ja toivomuksia sukuseuran toimintaan.

(9.2.2015 / Jouni M, kuva Urpo Minkkisen ilmakuva Ranta-ahon maisemista)


Sukukokous ja kesäjuhlat Niinilahdessa heinäkuussa 2014

Helteisen kesän yhtenä kuumimmista päivistä, lauantaina 26.7.2014 vietimme sukuseuramme 20-vuotisjuhlaa ja yhdeksättä sukukokousta Niinilahden kylätalolla. Tapaamiseemme osallistui 41 sukulaista.

Päivä alkoi tutustumisella Rudolf Pajatien galleriaan KOH-talolla. Esillä oli taidetta ja kotieläimiä.

Kulttuuriannoksen jälkeen täytimme vatsamme kyläyhdistyksen rouvien meille tarjoamalla herkullisella pitopöydällä. Nautimme taikuri Olli Minkkisen huimasta showsta sekä Pauliina Näsäsen upeista lauluesityksistä.

Hienojen taidenautintojen välissä pidimme sukukokouksen. Asioiden yhdistyksessä todettiin olevan hyvällä mallilla. Suvun virkamiesten eli sukuneuvoston valinnan alkaessa puheenjohtaja Timo yllätti jäsenet ja kertoi luopuvansa kokonaan sukuneuvoston jäsenyydestä. Helteen sekoittamien päiden ja hämmentävän tilanteen aiheuttamasta yleisestä sekaannuksesta huolimatta saimme kuitenkin uuden sukuneuvoston, jonka työn tuloksia nyt odotellaan.

Juhlassa palkittiin pitkäaikaiset suvun puuhamiehet Seppo ja Jari. Seppo on toiminut sukuseuran 20 ensimmäistä vuotta rahastonhoitajana ja Jari varapuheenjohtajana. Seppo luopui nyt tehtävästään, Jari jatkaa tutussa tehtävässään.

Petri Minkkinen piti hienon esitelmän asutuksen leviämisestä ja samalla Minkkisten suvun vaiheista muutama sata vuotta taaksepäin.

Päivä päättyi tansseihin Niinilahden lavalla. Orkesterina toimi Jarin Neliveto-bändi, joten tanssikansan suosio oli taattu. Kuuma päivä kylätalolla oli vienyt Minkkisten voimat ja osanotto tansseihin jäi meiltä varsin vähäiseksi.

(Jouni M 2014)


Sukukous Suovanlahdella

Minkkisten sukuseuran kahdeksas sukukokous järjestetettiin Tervamäen kappelissa Suovanlahdella 16.7.2011. Kokouksen osallistui 47 sukulaista.



Muikunlahden kartano

Sukuseura kokoontui Muikunlahden kartanolle Viitasaarelle 26.7.2008. Mukana oli 54 sukulaista.


Tarvaalassa 2005

Sukuseuran kokous järjestettiin 9.7.2015 Tarvaalan luomu-ja matkailutilalla Vuorilahdella Viitasaarella.





Sukukous Mäntylän koululla heinäkuussa 2002

Mäntylän koululla 6.7.2002 järjestettyyn viidenteen sukukokoukseen osallistui 55 sukuseuralaista.





Sukutapaaminen Lokaniemessä

Kesäjuhla ja sukukokous Lokaniemessä järjestettiin 28.7.2001. Tapaamiseen osallistui 35 sukulaista.




Sukukokous Räihän koululla

Kesän 1999 sukukokous, sukuseuran kolmas kokous järjestettiin Mason / Räihän koululla.Kokoukseen osallistui 53 sukuseuramme jäsentä.


Sukukokous Suolahdessa


Minkkisten toinen sukukokous järjestettiin Keski-Suomen opistolla Suolahdessa 20.7.1996. Osallistujia oli 80.

Tilaisuus on ainakin osin videoitu. Kokous- ja juhlatunnelmiin voit palata tai tutustua klikkaamalla alla olevia videoiden nimiä.

Sukukous Suolahdessa 1996 video 1.

Sukukokous Suolahdessa 1996 video 2.

Kuva oikealla on kaapattu videolta. Juhlaväki laulaa seremoniamestari Arvo Minkkisen johdolla Suvivirttä.



Ensimmäinen sukukokous

Konginkankaan Kalaniemen kylän Soskonniemen kantatilalta haarautuneiden Minkkisten ensimmäinen sukukokous Konginkankaalla 31.7.1994. Näin on kirjoitettu otsikoksi vieraskirjaan, johon on kirjannut nimensä 123 osallistujaa. Kokous pidettiin Konginkaan kirkonkylällä työväentalolla. Alla valokuvat sukujuhla-kutsusta ja ensimmäisen sukukokouksen asialista.






Sukuseuramme alku

Minkkisten sukuseuran toiminnan käynnistymisen ensimmäiseksi 'viralliseksi' askeleeksi voinee sanoa Otto Minkkisen talvella 1994 koolle kutsumaa Minkkisten suvun jäsenten tapaamista.  Alla Oton tekemä muistio, joka kertonee parhaiten tästä meille sukuun kuuluville tärkeästä kokouksesta.